tiistai 24. marraskuuta 2009

Korjattu


Moikka!
No niin,,,aukaisin solmut ja leikeltiin Armaani kanssa lisää hapsuja jotka lisäsin. Tykkään nyt, että on paljon runsaampi ja parempi.
Eilen M:n kanssa hapsutettiin työjärjestyksellä hän leikkasi ja minä solmin. M kieritti kirjan ympärille lankaa poikittain jolloin hapsuista liian lyhyet. Meillä oli hauskaa,,,toruin häntä leikillään ja keksin, että hevoselle tulisi häntä tosta, jos olisi hevonen,,,tällaista leikkiä.
Mitenkäs, jos ton Armaan kanssa olisi tullut sama homma, olisin kyllä tulistunut ilman mitään leikkiä. Pohdittuamme asiaa tulimme tulokseen, että useasti se kaikkein rakkain saa ne kiukun puuskat. Mitä mieltä te? Vai olenko ainoa kiukkupussi? :)
Piakkoin lähden fysikaaliseen, joten.............
Hyvää päivän jatkoa Sinulle,,terkuin Tupuna!

9 kommenttia:

Seijasisko kirjoitti...

Kylla Roisto joutuu väliin minun kiukutteluja kestään ja päinvastoin.Se on ihan normaalia elämää meilläpäin :) varsinkin näin pimeimpänä kaamosaikana.Se periaate meillä kuitenkin on että ei tarvis mennä riidoissa nukkumaan ja aika hyvin sen suhteen on mennytkin kun kumpikaan ei olla pitkävihasia:)

Kaunis Poncho!

Matleena kirjoitti...

Oikeassa olit hapsujen suhteen, nyt näyttää paremmalta! Eilen en kyllä osannut kaivata enempää noita hapsuja. ;DD

Ja oikeassa olet varmaan tuon kiukuttelunkin suhteen, että läheisimmälle ihmiselle tulee helpommin kiukuteltua kuin muille. Sitä kai luottaa, että kyllä toinen ymmärtää ja antaa anteeksi.

Villa Lankala kirjoitti...

Juu, kyllä sitä kiukuttelee niille jotka ovat läheisiä ja rakkaita. Tunnustan minäkin kiukuttelevani:)

Kaunis poncho:) Ja laita kesää silmällä pitäen ne hevosen hännäksi kelpaavat talteen, sillä meiltä löytyy yksi varajouhia häntään kesäaikaa kaipaava heppa;)))

KristiinaS kirjoitti...

No jo vain, on parempi runsaammilla hapsuilla. Itse en ole hapsuihminen ollenkaan mutta kivoja ne on toisilla.

Äipän touhut kirjoitti...

Kyllä se niin on, että se lähin ihminen. yleensä se puoliso, joutuu välillä kiukunpuuskan kohteeksi. Ennen nukkumaan menoa on anteeksi pyydelty. Ei ole annettu auringon laskea vihan ylle.Viime viikolla mieheni ajoi uutta autoa talliin ja epähuomiossa se meni liian lähelle ovenpieleä ja lommoa tuli ja pukuri lähti irti. No, minä siitä kiukustuin, että nyt tuli taas rahan menoa. Turhaa kiukkusin, tekevälle sattuu. Arki on arkea ja vahinko ei tule kello kaulassa. Hyvää viikon jatkoa sinulle Muuten kaunis tuo pontso.

Seijasisko kirjoitti...

Alkoi harmittaa tuo kommenttini siitä kun saa käsityksen niinkuin oltaisiin aina tukkanuottasilla. Se ei ihan kyllä pidä paikkansa -kyllä me sovussakin osataan elää. :)Niin se on etä kaikista rakkaimmelle ihmiselle sitä voi joskus väsymystään kiukutellakin kun tietää ja luottaa ettei se heti eka mutkassa hylkää.

Mari kirjoitti...

Juu, on hapsut paremmat tuolleen! :)

Meillä on jatkuva naputuskone päällä kohdistettuna isäntään... ;)

Päivi kirjoitti...

Kenenpä muun kuin kaikkein rakkaimpiensa kanssa sitä peistä kilistelisi. Kun pitkään on ollut yhdessä, tulee vähemmän sitä torailua ja sanomista kuin nuormpana:)

Marjut kirjoitti...

Olit ihan oikeassa; nyt poncho näyttää paremmalta. Ja kyllähän se läheisin yleensä saa kaikki kiukuttelut kestää.