sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Tule meille vaan

meillä leivotaan, saat lämmintä pullaa,jos annetaan. :)

Kiitos Kepa ja Ape vierailusta,,,Kepa makoisista puusteista. Eikä siinä vielä kaikki,on kanakeittoa,kaalikääryleitä ja kaalilaatikkoa pyhän kuluksi rakas systerini kokannut. Hän on sellainen työmyyrä,ahkera,ripeä ja osaavainen tyttönen. :) Sellaisia nää mun siskoni on, kaikilla on omat taitonsa ja hyveensä. Eikä veljissäkään moittimista, hyviä jätkiä kuin mitkä. :)

Meillä oli pojat pelihommeleissa tään päivän. Likat tulivat minun luokseni "töihin". Niin Apehan hoivasi kukkasiani jne. Niistä sitten toisena päivänä. Minähän en itse enää pysty paljon mihinkään, kun istun pyörätuolissa. Suun soitto onnistuu,,,:)

Lapsuuskodin aikoihin ei pyhähommia tehty. Lauantai oli siivouspäivä ja viikolla leipomispäivä, ei sillein säännöllinen kuin puunaukset. Käsitöitä ei saanut tehdä kirkonmenojen aikaan ja muistan sen asian kyllä vieläkin. Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Tänäpäivänä on pakko käydä sunnuntaisin enemmän töissäkin kuin silloin. Vai tuntuiko vaan lapsesta niin? Voi olenko tullut vanhaksi näinen jahkauksineni???:)

Alanpa kyselemään pelikuulumisia,,, Hyvää alkavaa viikkoa sinulle!

Terkuin Tupuna!

12 kommenttia:

Matleena kirjoitti...

Nami nami noita pullia! Herkullisia ovat! Ihania sisaria sinulla tosiaan, kun käyvät teillä "töissä"! ;DD

Kiki,purkaja kirjoitti...

Lepopäivän viettäminen edes silloin tällöin tekee kyllä hyvää niin sielulle kuin ruumillekin. Eikä sen tarvitse olla sunnuntai - kunhan irrottautuu arjen kiireestä ja pakkotahtisuudesta.

Äipän touhut kirjoitti...

Onpa herkullisen näköisiä puusteja. Minäkin muistan lapsuudesta sen, että sunnuntaina ei saanut tehdä käsitöitä eikä paljon kotitöitäkään. Tänäänkin olen neulonut villasukkaa ja vauvanpeittoa vuoronperään ja soitellut sukulaisille (soneran 1 euron päivä) Hyvää alkavaa viikkoa sinulle.

Mari kirjoitti...

Kyllä minunkin lapsuudessani vielä 80-luvulla äiti piti pahana esimerkiksi käsitöiden tekemistä sunnuntaina. Joskus hän teki sunnuntaina jotain käsityötä ja kielsi minua kertomasta siitä koulussa, koska uskovainen opettaja olisi voinut paheksua äitiäni. Kyllä nykyään on tilanne muuttunut kovasti. Itse ajattelen niin, että lepopäivä on hyvä pitää kerran viikossa, mutta itse kukanenkin määrittelee mikä on itselle lepoa. Toiselle se lepo voi olla sitä, että saa tehdä rauhassa koko päivän sitä mistä tykkää, vaikka leipoa tai neuloa tai vaikka sitten siivota! :)

Villa Lankala kirjoitti...

Oi mitä herkkuja! Täällä valuu kuola...erällä, joka syö kurkkunäkkäriä ja juo teetä;)

Suunsoitto vaatii taitoa ja harjoitusta; ei kaikilta onnistu niin mukavasti kuin sinulta :D

Hauskaa alkavaa viikkoa sinulle!

Marjut kirjoitti...

Nam, puustit ovat minun herkkuani. Mukavia sisaruksia sinulla!

Susu kirjoitti...

Ihanan näköisiä puusteja. Melkeinpä lämpimän pullan tuoksu tuntuu tänne asti.
Ekäpä tuo eilinen pyhätyö sallitaan - varmasti se oli myös kaikille lämmintä yhdessäoloa! Tärkeämpää kuin "säännöt".

Piiku kirjoitti...

Ihania puusteja!

Meillä ei saanut mennä hakemaan kavereit ulos kirkonmenojen aikaan ja muistan ärtyneeni mökillä kun joku hyväkäs veti moottorisahan käyntiin kirkonmenojen aikaan! Samoin en tykännyt lainkaan siitä, että kaljakuppilassa väki veti kaljaa jo ennen kirkonmenoja...

Näin ne opit ovat ja pysyvät :)

Pirena kirjoitti...

Voi kun lykkäsi taas sylkeä auuhun, kun näin nuo ihanat pullat.

Sire kirjoitti...

Kyllä maistuisi tuore pulla!

Anonyymi kirjoitti...

Minun äitini on aina sanonut, että pyhän työ ei arkena avita ja joskus aina sitä itse kuitenkin harrastaa jasiinä vaiheessa kun purkaa pieleen mennyttä ommelsaumaa esin housujen vetoketjussa niin muistaa tokaista tuon ääneen ja yleensä sitten lopettaakin siltä erää purkamiseen.

Minä olen nykyisin jo tavallisten sunnuntaiden kohdalla pehmennyt aika lailla, mutta esim pääsiäispyhänä seinän poraaminen ja kaikki muukin meteliä aiheuttava työskentely närkästyttää minua enkä myöskään itse esim pese pyykkiä juhlapyhinä vaikka saatan joskus tarvittaessa sunnuntaina niin tehdäkin.

-merja-

Sini kirjoitti...

oo, mun on varmaan leivottava korvapuusteja..miun vanhemmat ei oo koskaan ollu kirkko-ihmisiä, saati millään tasolla uskovaisia mutta sen verran heillekin on periytyny että miun äiti on EDELLEEN aivan järkyttyny siitä että joulun aikaan mä elän normaalielämää - puuhastelen mitä puuhastelen ja kavereiden kanssa aina nähdään ja vietetään aikaa. tosin tää johtuu siitäkin että meillä on täysin eri käsitys lepäämisestä. hälle lepääminen on nimenomaan lepäämistä, ei minkään-tekemistä. mun lepääminen on sitä että vietän aikaa mun rakkaiden ihmisten kanssa ja neulon, neulon, neulon..